sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Mielikuvitus on mittaamaton

Hän juttelee mielikuvitusystävilleen. Huutelee kaverille, joka ei oikeasti ole paikalla, mutta leikisti kyllä. Laittaa tällekin tuolin kattaessaan olohuoneen telkkaritasolle leikkiruokiaan. Ripustelee tuttinauhoja ja kaulakoruja ovenkahvoihin, lipaston lastikoihin ja pattereihin - ne voivat olla esimerkiksi joulu- tai vappukoristeita. Hän näkee kaverin tyttömäisessä merenneitolelussa porakoneen ja ruuvailee leikkihuilullaan. Minun ihana 2,5-vuotiaani. Kadehdin hänen mielikuvitustaan!

3 kommenttia:

  1. Tätä mielikuvituksen rikkautta minäkin ihmettelen päivittäin. Joko teillä on miksi-aika? Miksi-kysymyksiä riittää meillä mielikuvituksen lisäksi niin että illan lopussa äiti toivoo että lapsi nukahtaisi mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasta tuloillaan! Voi olla että täällä on äidillä pian sama toive :D

      Poista