Hän juttelee mielikuvitusystävilleen. Huutelee kaverille, joka ei oikeasti ole paikalla, mutta leikisti kyllä. Laittaa tällekin tuolin kattaessaan olohuoneen telkkaritasolle leikkiruokiaan. Ripustelee tuttinauhoja ja kaulakoruja ovenkahvoihin, lipaston lastikoihin ja pattereihin - ne voivat olla esimerkiksi joulu- tai vappukoristeita. Hän näkee kaverin tyttömäisessä merenneitolelussa porakoneen ja ruuvailee leikkihuilullaan. Minun ihana 2,5-vuotiaani. Kadehdin hänen mielikuvitustaan!
Pieni pyryharakka juoksee vessaan, käännähtää vielä ovella katsomaan äitiä ja huudahtaa "viikonloppuja!". Emme tiedä, mistä hän on tämänkin sanonnan sanavarastoonsa poiminut.
Tämä viikonloppu on ollut mukava. Vauva on alkanut nukkua taas ainakin satunnaisesti myös pidempiä päiväunia. Olemme ehtineet laittaa pihaa vähän enemmän kesäkuntoon ja vierailleet Uudessakaupungissa Minifarmi-tapahtumassa. Siellä esikoisen suosikki oli eläinten sijaan vpk:n auto vuosimallia 1955. Eilen tehtiin myös iso satsi ruokaa ensi viikkoa ajatellen. Esikoinenkin osallistui innolla lihapullien tekoon.
Nyt ollaan mummolassa. Vauva on nukkunut kohta kolme tuntia!!! Uskomatonta. Olen jo ehtinyt juoda useamman kupillisen kahvia, syödä mustikkapiirakkaa, vierailla esikoisen kanssa omassa mummulassani ja lukea kaksi lehteä. Nyt makaan sohvalla ja ihmettelen... Tietenkin sitä miettii, että mitä kaikkea olisikaan kotona ehtinyt tällaisten päiväunien aikana puuhastelemaan, mutta luultavasti on hyvä, ettemme ole kotona. Tuleepahan kerrankin levättyä kunnolla.
Vietin keskiviikon vauvan kanssa sairaalassa. Ensin lonkkien ultraäänikuvaus, reilut pari tuntia odottelua ja sitten lonkkapolilla lääkäriaika. Lonkat olivat kunnossa, onneksi.
Odotellessamme pääsyä ultraääneen sain messengeriin kuvan esikoisesta tämän hoitajalta. Iloisia kuralätäkköleikkejä sateessa. Sadannen kerran totesin hiljaa mielessäni, että olimme tehneet oikean ratkaisun pitäessämme esikoisen hoitopaikan äitiyslomani alettua.
Esikoinen on hoidossa 11-15 päivää kuussa. Hän on sosiaalinen lapsi. Pitää ulkona olosta ja kavereista. Niitä on ollut tarjolla ihanan perhepäivähoitajan luona. Varsinkin ensimmäiset kuusi viikkoa vauvan kanssa olivat sellaisia, ettei minun tehnyt mieli liikkua yhtään mihinkään. Ei perhekahvilaan, kerhoihin tmv. Nyt se on jo ihan kivaa. Mutta tällä hetkellä ongelmana on vauvan huonot päiväunet - eipä paljoa lähdetä ulos esikoisen kanssa kun vauvan päikkärit kestävät yleensä 30-45 minuuttia ja sitten pitäisi saada tissiä. Enkä minä pysty imettämään kylmässä kevätsäässä saamatta rintatulehdusta. Niinpä olen ollut erittäin onnellinen esikoisen hoitopaikasta.
Tänä aamuna esikoista hoitoon viedessäni tuli kuitenkin sellainen olo, että on ihan ok, että hoito loppuu tämän kuun lopussa. Miehellä on ensi kuu lomaa, joten saamme pehmeän laskun uuteen arkeen. Eiköhän heinäkuussa sitten jo tarkene imettääkin ulkona... On hienoa huomata, että aikataulut ovat menneet niin nappiin ja jälleen uuden kynnyksellä on sellainen olo, että muutos on ihan tervetullut.
Esikoinen alkaa olla jo niin iso, että hänen askarteluillaan saadaan aika hyvin äitienpäivämuistamiset. Isomummille tosin tilattiin lahja ifolorilta suoraan hänen postilaatikkoonsa, mutta kortin esikoinen sai hänellekin askarrella ja postitettiin se hyvissä ajoin.
Minä ja mummo saatiin ruusut, johon laitettiin koristeeksi esikoisen perhekahvilassa askartelemat pörriäiset. Itse kävin omankin ruusuni valkkaamassa paikallisesta kukkakaupasta, johon mies oli saanut jouluna töistä lahjakortin. Puoli lahjaa oli se, että sain käydä kukkakaupassa ihan yksin! Tänä aamuna sain myös esikoisen hoidossa tekemän käsikorun. Ihanan värikäs!
Isomummu saa myös ruusuja, niiden ruukun esikoinen koristeli tusseilla, jotka tarttuvat posliiniin, lasiin ym. Tussit ovat miehen vanhat, eikä niissä ole mitään käyttöohjetta, mutta googletin joidenki toisten tussien käyttöihjeen (lähinnä et kauanko pidetään uunissa ja missä asteessa), hyvin tuntui toimivan.
Pääsiäisen aikoihin harmitti kun vauva on vielä niin pieni, ettei voida lähteä mihinkää laavulle tmv grillailemaan. En nimittäin tarkenisi vielä imettää ulkona, eilä vaipanvaihtokaan oikein onnistuisi. Mietin pääni puhki missä olisi lähin paikka vähän haistella savun hajua, ihastella elävää tulta, ja nauttia parit makkarat.
Sitten tajusin, että sehän on meidän taloyhtiön pihassa. Meillä nimittäin on grillikatos.
Pääsiäisenä grillattiin halloumia, makkaraa ja nakkeja. Tänään mies savusti kalaa ja kun vauva nukkui pitkästö aikaa hyvin vaunuissa, päätin viedä väliapalaksi ulos karjalanpiirakoita ja pillimaitoa. Esikoinen tuli niistä valtavan onnelliseksi ja kertoi moneen kertaan, kuinka on niin kivaa.
Ei aina tarvii mennä kauas. Ulkona kaikki maistuu paremmalle, vaikka oltais vaan omassa pihassa. Ja pääasia on yhdessäolo.
Uusi äitiysloma. Uuden blogin alku. Kova halu kirjoittaa, aika voi tosin olla kortilla. Mutta yritetään. Haluaisin kirjoittaa talteen ajatuksia, tunteita ja tapahtumia. Elämä kahden alle kolmevuotiaan kanssa on niin hektistä, että jälkikäteen ei tätä kaikkea varmasti muuten muista.
