Mummolassa

Meidän mummolassa on vauvalle oma pinnasänky. Molemmille lapsille mun ja veljen vanhoja leluja. Ja vähän uusiakin leluja, koska mummo on mummo. Sopivasti herkkuja, aina hyvää ruokaa. Iso piha ja kivoja naapureita. Äidille seuraa. Aina hyvä olla.

Risteilyllä lasten kanssa

Käytiin koko perheen voimin risteilyllä. Ekaa kertaa oli lapset mukana ja hyvin meni! Vauvakin känisi paljon vähemmän kuin kotona, oli vissii tarpeeks katottavaa koko ajan.

Meillä oli mukana matkarattaat ja Ergo-kantoreppu, joka vihdoin on sopivan kokoinen vauvalle. Esikoinen ja vauva otti molemmat vuorotellen päikkärit matkarattaissa. Lisäksi vauva nukkui välillä kantorepussa. Esikoinen on onneksi nykyään niin hyvä nukkumaan että nukkui ihan hyvin vaikka me muut istuttiin kahvilla sillä aikaa.

Ollaan aika amatööriristeilijöitä, aika harvoin tulee käytyä. Tai okei, parin viime vuoden aikana on tullu käytyä useammin. Onneksi meidän edellä etsi omaa hyttiään joku toinen perhe, jotka pyysi pottaa hyttiinsä, ja siitä minäkin sitten tajusin pyytää meille potan. Ja peiton esikoiselle. Meillä kun oli hytti, jossa oli vain parisänky, ja esikoinen nukkui meidän välissä. Sai kivat Ville Viikinki -lakanat oikein. Vauvalle oli mukana tuplarattaiden kantokoppa ja sen viritin mun viereen tuolin päälle.

En olis ikinä uskonut kuinka rentoa oli ristely kahden noin pienen kanssa! Itsekin oikein rentoutui. Oli aikaa myös lukea lehtiä ja tuijotella merelle. Ja maata kannella lämpimällä lasten leikkialueella taivasta tuijotellen.

Mielikuvitus on mittaamaton

Hän juttelee mielikuvitusystävilleen. Huutelee kaverille, joka ei oikeasti ole paikalla, mutta leikisti kyllä. Laittaa tällekin tuolin kattaessaan olohuoneen telkkaritasolle leikkiruokiaan. Ripustelee tuttinauhoja ja kaulakoruja ovenkahvoihin, lipaston lastikoihin ja pattereihin - ne voivat olla esimerkiksi joulu- tai vappukoristeita. Hän näkee kaverin tyttömäisessä merenneitolelussa porakoneen ja ruuvailee leikkihuilullaan. Minun ihana 2,5-vuotiaani. Kadehdin hänen mielikuvitustaan!

Viikonloppuja!

Pieni pyryharakka juoksee vessaan, käännähtää vielä ovella katsomaan äitiä ja huudahtaa "viikonloppuja!". Emme tiedä, mistä hän on tämänkin sanonnan sanavarastoonsa poiminut.

Tämä viikonloppu on ollut mukava. Vauva on alkanut nukkua taas ainakin satunnaisesti myös pidempiä päiväunia. Olemme ehtineet laittaa pihaa vähän enemmän kesäkuntoon ja vierailleet Uudessakaupungissa Minifarmi-tapahtumassa. Siellä esikoisen suosikki oli eläinten sijaan vpk:n auto vuosimallia 1955. Eilen tehtiin myös iso satsi ruokaa ensi viikkoa ajatellen. Esikoinenkin osallistui innolla lihapullien tekoon.

Nyt ollaan mummolassa. Vauva on nukkunut kohta kolme tuntia!!! Uskomatonta. Olen jo ehtinyt juoda useamman kupillisen kahvia,  syödä mustikkapiirakkaa, vierailla esikoisen kanssa omassa mummulassani ja lukea kaksi lehteä. Nyt makaan sohvalla ja ihmettelen... Tietenkin sitä miettii, että mitä kaikkea olisikaan kotona ehtinyt tällaisten päiväunien aikana puuhastelemaan, mutta luultavasti on hyvä, ettemme ole kotona. Tuleepahan kerrankin levättyä kunnolla.

Aikansa kutakin

Vietin keskiviikon vauvan kanssa sairaalassa. Ensin lonkkien ultraäänikuvaus, reilut pari tuntia odottelua ja sitten lonkkapolilla lääkäriaika. Lonkat olivat kunnossa,  onneksi.

Odotellessamme pääsyä ultraääneen sain messengeriin kuvan esikoisesta tämän hoitajalta. Iloisia kuralätäkköleikkejä sateessa. Sadannen kerran totesin hiljaa mielessäni,  että olimme tehneet oikean ratkaisun pitäessämme esikoisen hoitopaikan äitiyslomani alettua.

Esikoinen on hoidossa 11-15 päivää kuussa. Hän on sosiaalinen lapsi. Pitää ulkona olosta ja kavereista. Niitä on ollut tarjolla ihanan perhepäivähoitajan luona. Varsinkin ensimmäiset kuusi viikkoa vauvan kanssa olivat sellaisia, ettei minun tehnyt mieli liikkua yhtään mihinkään. Ei perhekahvilaan, kerhoihin tmv. Nyt se on jo ihan kivaa. Mutta tällä hetkellä ongelmana on vauvan huonot päiväunet - eipä paljoa lähdetä ulos esikoisen kanssa kun vauvan päikkärit kestävät yleensä 30-45 minuuttia ja sitten pitäisi saada tissiä. Enkä minä pysty imettämään kylmässä kevätsäässä saamatta rintatulehdusta. Niinpä olen ollut erittäin onnellinen esikoisen hoitopaikasta.

Tänä aamuna esikoista hoitoon viedessäni tuli kuitenkin sellainen olo, että on ihan ok, että hoito loppuu tämän kuun lopussa. Miehellä on ensi kuu lomaa, joten saamme pehmeän laskun uuteen arkeen. Eiköhän heinäkuussa sitten jo tarkene imettääkin ulkona... On hienoa huomata, että aikataulut ovat menneet niin nappiin ja jälleen uuden kynnyksellä on sellainen olo, että muutos on ihan tervetullut.

Äitienpäiväaskarteluita

Esikoinen alkaa olla jo niin iso, että hänen askarteluillaan saadaan aika hyvin äitienpäivämuistamiset. Isomummille tosin tilattiin lahja ifolorilta suoraan hänen postilaatikkoonsa, mutta kortin esikoinen sai hänellekin askarrella ja postitettiin se hyvissä ajoin.

Minä ja mummo saatiin ruusut, johon laitettiin koristeeksi esikoisen perhekahvilassa askartelemat pörriäiset. Itse kävin omankin ruusuni valkkaamassa paikallisesta kukkakaupasta, johon mies oli saanut jouluna töistä lahjakortin. Puoli lahjaa oli se, että sain käydä kukkakaupassa ihan yksin! Tänä aamuna sain myös esikoisen hoidossa tekemän käsikorun. Ihanan värikäs!

Isomummu saa myös ruusuja, niiden ruukun esikoinen koristeli tusseilla, jotka tarttuvat posliiniin, lasiin ym. Tussit ovat miehen vanhat, eikä niissä ole mitään käyttöohjetta, mutta googletin joidenki toisten tussien käyttöihjeen (lähinnä et kauanko pidetään uunissa ja missä asteessa), hyvin tuntui toimivan.

Retkellä omassa pihassa

Pääsiäisen aikoihin harmitti kun vauva on vielä niin pieni, ettei voida lähteä mihinkää  laavulle tmv grillailemaan. En nimittäin tarkenisi vielä imettää ulkona, eilä vaipanvaihtokaan oikein onnistuisi. Mietin pääni puhki missä olisi lähin paikka vähän haistella savun hajua, ihastella elävää tulta, ja nauttia parit makkarat.

Sitten tajusin,  että sehän on meidän taloyhtiön pihassa. Meillä nimittäin on grillikatos.

Pääsiäisenä grillattiin halloumia, makkaraa ja nakkeja. Tänään mies savusti kalaa ja kun vauva nukkui pitkästö aikaa hyvin vaunuissa, päätin viedä väliapalaksi ulos karjalanpiirakoita ja pillimaitoa. Esikoinen tuli niistä valtavan onnelliseksi ja kertoi moneen kertaan, kuinka on niin kivaa.

Ei aina tarvii mennä kauas. Ulkona kaikki maistuu paremmalle, vaikka oltais vaan omassa pihassa. Ja pääasia on yhdessäolo.