Vietin keskiviikon vauvan kanssa sairaalassa. Ensin lonkkien ultraäänikuvaus, reilut pari tuntia odottelua ja sitten lonkkapolilla lääkäriaika. Lonkat olivat kunnossa, onneksi.
Odotellessamme pääsyä ultraääneen sain messengeriin kuvan esikoisesta tämän hoitajalta. Iloisia kuralätäkköleikkejä sateessa. Sadannen kerran totesin hiljaa mielessäni, että olimme tehneet oikean ratkaisun pitäessämme esikoisen hoitopaikan äitiyslomani alettua.
Esikoinen on hoidossa 11-15 päivää kuussa. Hän on sosiaalinen lapsi. Pitää ulkona olosta ja kavereista. Niitä on ollut tarjolla ihanan perhepäivähoitajan luona. Varsinkin ensimmäiset kuusi viikkoa vauvan kanssa olivat sellaisia, ettei minun tehnyt mieli liikkua yhtään mihinkään. Ei perhekahvilaan, kerhoihin tmv. Nyt se on jo ihan kivaa. Mutta tällä hetkellä ongelmana on vauvan huonot päiväunet - eipä paljoa lähdetä ulos esikoisen kanssa kun vauvan päikkärit kestävät yleensä 30-45 minuuttia ja sitten pitäisi saada tissiä. Enkä minä pysty imettämään kylmässä kevätsäässä saamatta rintatulehdusta. Niinpä olen ollut erittäin onnellinen esikoisen hoitopaikasta.
Tänä aamuna esikoista hoitoon viedessäni tuli kuitenkin sellainen olo, että on ihan ok, että hoito loppuu tämän kuun lopussa. Miehellä on ensi kuu lomaa, joten saamme pehmeän laskun uuteen arkeen. Eiköhän heinäkuussa sitten jo tarkene imettääkin ulkona... On hienoa huomata, että aikataulut ovat menneet niin nappiin ja jälleen uuden kynnyksellä on sellainen olo, että muutos on ihan tervetullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti